Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Biskajanlahdella ja paljon on ehtinyt tapahtua.

Liikkeelle lähdimme Markuksen kanssa Helsingistä torstaina 27. päivä. Aamuvarhaisella, Helsinki-Vantaan Tax-Freestä tehtyjen tulijaishankintojen jälkeen hyppäsimme epäilyttävän pieneen koneeseen, joka lennätti meidät Kööpenhaminaan. Vaihdon kulutimme ikkunashoppaillen ja tankaten lentokentän pölsekioskilla.


Kööpenhaminasta lennähdimme Barcelonan kuumuuteen ja uuteen hienoon terminaaliin.

Vietimme rennon päivän paahtavan kuumassa Barcelonassa tutustuen lähinnä el Gracian kaupunginosaan ja sen lukuisiin baareihin ja kahviloihin. Illan tultua kiirehdimme Santsin asemalle hakemaan tavaramme ja odottamaan bussin lähtöä. Aseman vieressä oli käynnissä massiivinen block party (tjms) jonka tahdittamana jätimme Barcelonan ja aloitimme matkamme kohti uutta kotikaupunkia.

Bussimatka oli epämukavuudessaan vertaansa vailla. Vaatteet hiessä, ahtaat tuolit, edessäolevat taittavat selkänojansa syliin, vieressä tyyppi, joka kuuntelee kuulokkeilla latinopiripolkkaa niin lujaa, että sanat kuulee vielä omien kuulokkeiden läpi, väsymys, kyvyttömyys nukkua ja sen semmoista. Vaivaisen 8 tunnin koettelemuksen jälkeen saavuimme pimeään ja sateiseen San Sebastianiin. Ilman hostellia, saati asuntoa, ensimmäinen aamu oli todellinen koettelemus. Keskipäivään mennessä olimme kuitenkin saaneet hostellihuoneen vanhasta kaupungista, kahvia ja aamiaista, sekä käytyä suihkussa. Mieliala korkealla lähdimme kävellen yliopistolle.

Universidad del Pais Vascon kansainvälinen toimisto on mielenkiintoinen paikka. Toimistossa vain yksi henkilö puhuu englantia edes välttävästi, mutta hän ei näköjään hoida asiakaspalvelua. Sen sijaan meidät toivotti tervetulleeksi avuliaan ja mukavan oloinen, ainoastaan espanjaa puhuva rouvashenkilö. Espanjan alkeillani, viittomakielellä ja lopulta paikalle kiskotun englantia taitavan toimistonaisen avulla saimme itsemme kirjatuksi yliopistolle ja ilmottauduttua kielikurssille, sekä listan asuntoja, jota metsästää. Palattuamme takaisin hostellille, otimme horros-päiväunet, menimme syömään syömään simpukoita con patatas bravas (majoneesi/brava-kastike -perunat) jo legendaksi muodostuneessa La Mejillonerassa, sekä muutamalla hassulla cervezalla. Pienen kävelyreissun jälkeen palasimme kuolemanväsyneinä hostellille nukkumaan.

Lauantai kului suurimmalta osin rannalla loikoillessa ja Atlantin aalloilla leikkiessä. Illalla metsästimme edelliseltä käynniltäni mieleeni jäänyttä pintxo-paikkaa, jossa sai erikseen tilaamalla erinomaista, hitaasti kypsytettyä härän poskea. Nälän kutenkin vielä hiukoessa metsästimme käsiimme kohtuullisen pizza-pasterian, jossa söimme itsemme väsyksiin toinen pizzalla, toinen pastalla.

Sunnuntaina suuntasimme Grosin kaupunginosan rantabulevardille, jossa yritimme opiskella espanjaa seuraavan päivän kielikokeen pelottamana. Yritimme lukea innokkaasti koko päivän, mutta siitä nyt tuli mitä tuli.. Saimme myös vilauksen paikallisesta juhlakulttuurista, kun hostellin ikkunan ali kulki pieni juhlakulkue mukanaan soittajia ja pari kolmemetristä nukkea.

Illalla kiertelimme kaupunkia ja päädyimme nuhjuiseen pizzeriaan tällä kertaa käänteisillä valinnoilla. Nukkumaan menimme jännittäen huomista koetta ja toisten erasmus-opiskelijoiden tapaamista...

Kertomus arkiviikosta seuraa myöhemmin...