Arkiviikko ja asunnon etsintää

Tiistaista alkoi (aivan liian aikaisin) espanjan intensiivikurssi. Minut oli jonkinlaisen väärinkäsityksen kautta sijoitettu aloitusryhmään, mutta sain siirrettyä itseni nopeasti keskiryhmään, jossa minulla olisi edes lievä mahdollisuus oppia jotain uutta.

Koulun myötä alkoi myös villi asunnonetsintä. Tähän asti asuimme pienessä ja halvassa hostellissa vanhassa kaupungissa, mutta pieni laskeminen paljasti, että sinne jääminen maksaisi 750€/lärvi/kk. Olin jo edeltä käsin delegoinut Antin kyselemään entistä solukämppäänsä Grosin kaupunginosassa ja asiat vaikuttivat hyvältä. Kun sitten pääsimme kämpälle, saimme kuulla että tarjolla olisikin vain yksi huone ja sekin vasta lokakuusta. Tarkastimme myös vastapäisen, Antin kaverin kämpän, johon mahtuisi 3 tai 4 asukasta kiinteällä 1000€ vuokralla (+kulut). Kävimme myös tarkistamassa Antin vuokraemännän toista kämppää vanhassa kaupungissa, joka oli hyvin idyllinen, mutta olisi vaatinut kolmannen kämppiksen asumaan olohuoneeseen. Kolmannen kämppiksen löytäminen oli pulmallista, koska muut erasmukset joko etsivät espanjalaisia kämppiksiä tai olivat jo muodostaneet 3 tai 2 kimpat sillä vaikuttaa siltä, että tässä kaupungissa 3 ihmisen joukkiolla on parhaat mahdollisuudet löytää kämppä.

Kävimme myös tarkastamassa erään kämpän vuorella lähellä yliopistoa, jota oli junailemassa espanjaa ja englantia sujuvasti puhuva ranskalainen Stephan. Kävi ilmi, että hän oli käynyt juuri suomessa ja diili vaikutti muutenkin erittäin hyvältä. Valitettavasti ruotsalaiset erasmukset löysivät vielä paremman kämpän ja kaappasivat ranskalaisemme ja saksalainen kämppisehdokkaamme kieltäytyi Grosin tonnin kämpästä, joten jäimme tyhjän päälle. Epätoivoissamme tartuimme viimeiseen oljenkorteen ja torstaina otimme Saran ja Jonnan viime vuonna asuttaman kalliin ja pienen kaksion Centrosta. Positiivisena asiana voi nähdä, että ainakin jalat saavat hyvää treeniä noustessa joka päivä seitsemänteen (6. paikallisella laskutavalla) kerrokseen narisevia portaita.

Muuten arkiviikko tahditti lähinnä aamuiset unenpöhnäiset espanjantunnit, rannalla loikoilu ja lähes jokailtaiset bileet jossain kaupungin lukuisista baareista. Menin myös epähuomiossa esittelemään muille erasmusopiskelijoille La Mejillonera -nimisen simpukkabaarin, jossa tarjoillaan halpoja sinisimpukoita erilaisissa kastikkeissa (tigres näistä ehdottomasti paras), patatas bravas (paistettuja perunoita majoneesi-brava-kastikkeessa) ja halpoja 0,2 - 1 litran oluttuoppeja. Tämän esittelyn jälkeen baari tunnettiin erasmus-piireissä yleisesti Janne's baarina.

Loppuviikosta alkoi myös Donostian regatta torstain aika-ajoilla. Regatassa on siis kyse soutukisoista, jossa baskimaan eri kaupungin kisailevat toisiaan vastaan kirkkoveneillä (tai ainakin vastaavilla veneillä), jotka soudetaan ulapalle ja takaisin San Sebastianin satamaan. Markus, minä ja Antti lähdimme katsomaan aika-ajoja kaljakassin kanssa juuri ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Kiipesimme kuolemaa uhaten vuoren rinteelle, josta pystyimme katselemaan lähes koko tapahtumaa. Markuksella on kännykkäkuvia.

Muuten aika kului lähinnä rannalla paahtuen ja atlantin aalloissa telmien. Elämä alkoi vihdoin näyttää siedettävältä tässä Biskajanlahden helmessä...