Arkiviikko ja asunnon etsintää

Tiistaista alkoi (aivan liian aikaisin) espanjan intensiivikurssi. Minut oli jonkinlaisen väärinkäsityksen kautta sijoitettu aloitusryhmään, mutta sain siirrettyä itseni nopeasti keskiryhmään, jossa minulla olisi edes lievä mahdollisuus oppia jotain uutta.

Koulun myötä alkoi myös villi asunnonetsintä. Tähän asti asuimme pienessä ja halvassa hostellissa vanhassa kaupungissa, mutta pieni laskeminen paljasti, että sinne jääminen maksaisi 750€/lärvi/kk. Olin jo edeltä käsin delegoinut Antin kyselemään entistä solukämppäänsä Grosin kaupunginosassa ja asiat vaikuttivat hyvältä. Kun sitten pääsimme kämpälle, saimme kuulla että tarjolla olisikin vain yksi huone ja sekin vasta lokakuusta. Tarkastimme myös vastapäisen, Antin kaverin kämpän, johon mahtuisi 3 tai 4 asukasta kiinteällä 1000€ vuokralla (+kulut). Kävimme myös tarkistamassa Antin vuokraemännän toista kämppää vanhassa kaupungissa, joka oli hyvin idyllinen, mutta olisi vaatinut kolmannen kämppiksen asumaan olohuoneeseen. Kolmannen kämppiksen löytäminen oli pulmallista, koska muut erasmukset joko etsivät espanjalaisia kämppiksiä tai olivat jo muodostaneet 3 tai 2 kimpat sillä vaikuttaa siltä, että tässä kaupungissa 3 ihmisen joukkiolla on parhaat mahdollisuudet löytää kämppä.

Kävimme myös tarkastamassa erään kämpän vuorella lähellä yliopistoa, jota oli junailemassa espanjaa ja englantia sujuvasti puhuva ranskalainen Stephan. Kävi ilmi, että hän oli käynyt juuri suomessa ja diili vaikutti muutenkin erittäin hyvältä. Valitettavasti ruotsalaiset erasmukset löysivät vielä paremman kämpän ja kaappasivat ranskalaisemme ja saksalainen kämppisehdokkaamme kieltäytyi Grosin tonnin kämpästä, joten jäimme tyhjän päälle. Epätoivoissamme tartuimme viimeiseen oljenkorteen ja torstaina otimme Saran ja Jonnan viime vuonna asuttaman kalliin ja pienen kaksion Centrosta. Positiivisena asiana voi nähdä, että ainakin jalat saavat hyvää treeniä noustessa joka päivä seitsemänteen (6. paikallisella laskutavalla) kerrokseen narisevia portaita.

Muuten arkiviikko tahditti lähinnä aamuiset unenpöhnäiset espanjantunnit, rannalla loikoilu ja lähes jokailtaiset bileet jossain kaupungin lukuisista baareista. Menin myös epähuomiossa esittelemään muille erasmusopiskelijoille La Mejillonera -nimisen simpukkabaarin, jossa tarjoillaan halpoja sinisimpukoita erilaisissa kastikkeissa (tigres näistä ehdottomasti paras), patatas bravas (paistettuja perunoita majoneesi-brava-kastikkeessa) ja halpoja 0,2 - 1 litran oluttuoppeja. Tämän esittelyn jälkeen baari tunnettiin erasmus-piireissä yleisesti Janne's baarina.

Loppuviikosta alkoi myös Donostian regatta torstain aika-ajoilla. Regatassa on siis kyse soutukisoista, jossa baskimaan eri kaupungin kisailevat toisiaan vastaan kirkkoveneillä (tai ainakin vastaavilla veneillä), jotka soudetaan ulapalle ja takaisin San Sebastianin satamaan. Markus, minä ja Antti lähdimme katsomaan aika-ajoja kaljakassin kanssa juuri ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Kiipesimme kuolemaa uhaten vuoren rinteelle, josta pystyimme katselemaan lähes koko tapahtumaa. Markuksella on kännykkäkuvia.

Muuten aika kului lähinnä rannalla paahtuen ja atlantin aalloissa telmien. Elämä alkoi vihdoin näyttää siedettävältä tässä Biskajanlahden helmessä...

Ensimmäinen arkipäivä.

Ensimmäinen arkiviikkomme alkoi liian aikaisin aamulla kielikokeella. Koe meni omalta osaltani reisille, mutta saimme tehtyä ensimmäisen kontaktin muihin Erasmus-opiskelijoihin. Sovimme muutaman aktiivisen kanssa tapaamisen illemmalle, jotta voisimme juoda ja tutustua toisiimme.
Koetta seurasi uusi reissu kansainväliseen toimistoon jättämään tyhjä Learning Agreement (lippulappu, jolla pitäisi ilmoittaa halukkuutensa opiskella vaihtovuotenaan! I know, right!) ja soittamaan espanjaa puhuvan toimistotädin (ks. edellinen merkintä) avulla itsevarmasti edellisvuoden Erasmus-opiskelija Antin kämppään kysymään huoneita. Homman piti tietysti olla läpihuutojuttu; iso, halpa kämppä keskustan lähellä. Näin ei kuitenkaan tulisi käymään... Siitä lisää myöhemmin.

Yliopistoreissun jälkeen lähdimme rentoutumaan rannalle, jossa törmäsimme Erasmus-kolleegaamme Stefiin, äänekkääseen itävaltalaistyttöön, joka on myöhemmin osoittautunut ihan mukavaksi tuttavuudeksi. Rannalta lähdimme hostellille hieman levähtämään ennen illan koitoksia..

Tapasimme muut kaupungintalon (tjms.) edessä, josta kaikkien saavuttua siirryimme rannalle roisin alkoholimäärän turvin istuskelemaan ja tutustumaan.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa (vasemmalta) Stephanie (Itävalta + huomaa allekirjoittaneen sekoittama punkkukolapullo), Gabriel(?) (Ruotsi), Frida (Ruotsi) ja Alice (Italia

Oikeanpuoleisessa kuvassa (vasemmalta) sama italialaistyttö, saksalainen tyttö, jonka nimeä en muista, Gilnaz (Saksa) ja Benny (Saksa)




Ilta rannalle venyi pitkäksi ja väkeä kerääntyi lopulta iso porukka. Viiniä ja cervezaa kului kiitettävä määrä kun tutustuimme toisiimme.

Kuvassa Shane (Irlanti), Markus (Suomi + Lidlin halvin cava) ja Alberto (Italia)

Ilta venähti pitkään ja pääsimme hyvin myöhään hostellille. Markuksella oli vähän paha olo, mutta muuten selvittiin kunnialla ensimmäisestä arki-illasta.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Biskajanlahdella ja paljon on ehtinyt tapahtua.

Liikkeelle lähdimme Markuksen kanssa Helsingistä torstaina 27. päivä. Aamuvarhaisella, Helsinki-Vantaan Tax-Freestä tehtyjen tulijaishankintojen jälkeen hyppäsimme epäilyttävän pieneen koneeseen, joka lennätti meidät Kööpenhaminaan. Vaihdon kulutimme ikkunashoppaillen ja tankaten lentokentän pölsekioskilla.


Kööpenhaminasta lennähdimme Barcelonan kuumuuteen ja uuteen hienoon terminaaliin.

Vietimme rennon päivän paahtavan kuumassa Barcelonassa tutustuen lähinnä el Gracian kaupunginosaan ja sen lukuisiin baareihin ja kahviloihin. Illan tultua kiirehdimme Santsin asemalle hakemaan tavaramme ja odottamaan bussin lähtöä. Aseman vieressä oli käynnissä massiivinen block party (tjms) jonka tahdittamana jätimme Barcelonan ja aloitimme matkamme kohti uutta kotikaupunkia.

Bussimatka oli epämukavuudessaan vertaansa vailla. Vaatteet hiessä, ahtaat tuolit, edessäolevat taittavat selkänojansa syliin, vieressä tyyppi, joka kuuntelee kuulokkeilla latinopiripolkkaa niin lujaa, että sanat kuulee vielä omien kuulokkeiden läpi, väsymys, kyvyttömyys nukkua ja sen semmoista. Vaivaisen 8 tunnin koettelemuksen jälkeen saavuimme pimeään ja sateiseen San Sebastianiin. Ilman hostellia, saati asuntoa, ensimmäinen aamu oli todellinen koettelemus. Keskipäivään mennessä olimme kuitenkin saaneet hostellihuoneen vanhasta kaupungista, kahvia ja aamiaista, sekä käytyä suihkussa. Mieliala korkealla lähdimme kävellen yliopistolle.

Universidad del Pais Vascon kansainvälinen toimisto on mielenkiintoinen paikka. Toimistossa vain yksi henkilö puhuu englantia edes välttävästi, mutta hän ei näköjään hoida asiakaspalvelua. Sen sijaan meidät toivotti tervetulleeksi avuliaan ja mukavan oloinen, ainoastaan espanjaa puhuva rouvashenkilö. Espanjan alkeillani, viittomakielellä ja lopulta paikalle kiskotun englantia taitavan toimistonaisen avulla saimme itsemme kirjatuksi yliopistolle ja ilmottauduttua kielikurssille, sekä listan asuntoja, jota metsästää. Palattuamme takaisin hostellille, otimme horros-päiväunet, menimme syömään syömään simpukoita con patatas bravas (majoneesi/brava-kastike -perunat) jo legendaksi muodostuneessa La Mejillonerassa, sekä muutamalla hassulla cervezalla. Pienen kävelyreissun jälkeen palasimme kuolemanväsyneinä hostellille nukkumaan.

Lauantai kului suurimmalta osin rannalla loikoillessa ja Atlantin aalloilla leikkiessä. Illalla metsästimme edelliseltä käynniltäni mieleeni jäänyttä pintxo-paikkaa, jossa sai erikseen tilaamalla erinomaista, hitaasti kypsytettyä härän poskea. Nälän kutenkin vielä hiukoessa metsästimme käsiimme kohtuullisen pizza-pasterian, jossa söimme itsemme väsyksiin toinen pizzalla, toinen pastalla.

Sunnuntaina suuntasimme Grosin kaupunginosan rantabulevardille, jossa yritimme opiskella espanjaa seuraavan päivän kielikokeen pelottamana. Yritimme lukea innokkaasti koko päivän, mutta siitä nyt tuli mitä tuli.. Saimme myös vilauksen paikallisesta juhlakulttuurista, kun hostellin ikkunan ali kulki pieni juhlakulkue mukanaan soittajia ja pari kolmemetristä nukkea.

Illalla kiertelimme kaupunkia ja päädyimme nuhjuiseen pizzeriaan tällä kertaa käänteisillä valinnoilla. Nukkumaan menimme jännittäen huomista koetta ja toisten erasmus-opiskelijoiden tapaamista...

Kertomus arkiviikosta seuraa myöhemmin...